Ajettiin siis (kuten tyylii kaikki suomalaiset) baltian maitten läpi Puolaan. Oli vähän puuduttavaa istua autossa kaks päivää putkeen, mut after all team Hondamiehet pääs (audilla) perille.
Ensimmäinen päivä oli aikamoista ihmettelyä. Tai meillä on kokoajan ihmettelyä yleensä, mutta tässä päivässä oli vielä enemmän ihmettelyä. Suurin huolenaihe oli kuitenkin, että miten saataisiin parhaita kuvia.
Päätin kokea kisojen kaikki puolet ja avajaisetkin meni testiin. Se oli nopee testi.
Perjantaina nukuin pitkään ja jännitin niin maan perkeleesti ekaa kertaa näissä seteissä. Meillä oli välipäivä ja käytiin syömäs Wronkissa, joka on pieni 11 tuhannen ihmisen kylässä. Katottiin samalla mulle kumppareita, mutta ei löydetty.
Lauantaina eli ensimmäisenä kisapäivänä aika meni tosi hitaasti ootellessa. Aamulenkillä jalat tuntu ihan hyviltä vaikka mun koko pää friikkas niin pahasti kisaa. Söin ruuaks eilisen pitsan jämät ja lähettii puolen päivän jälkeen kisapaikalle.
Lämmittelyt suju ihan ok ja jalka rullas jotenkuten. Pyry kävi ihan kierroksilla pitkään ja starttivuoroamme odotellessa mulle ehti tulla vähän kylmä.
Lähdössä kävi kämmi siitä että Pyry otti vähän kontaktia ohitettavaan. Ei siis mitenkään vihaisesti tai ees purru, vaikka se siltä saattaisi näyttää terriereihin tottumattomalle. Sillai ne tekee kokoajan kun ne leikkii. Jälkeenpäin jännitettiin, mitä siitä seurais, mutta saatiin vaan varotus onneks.
Muuten juoksu kyl rullas aika makeesti ja saatiin ihan hyvä aika. Meidän sarjassa on 16 osanottajaa ja ollaan tällä hetkellä yhdeksänsiä. Ihan hyvin, kun miettii että meillä tosiaan on kisojen pienin koira mitä varmimmin.
- Lotta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti