Oon Lotta, 16 kesäinen tyttö Jyväskylästä.
Juoksen lainakoiralla, irlanninterrieri Pyryllä. Pelaan salibandya oikeastaan kaiken vapaa-aikani. Me juostaa silloin, kun on aikaa, eli noin kerran viikossa tai joskus jopa vähemmän.
Toisin kuin muut täällä, vuosi sitten en olisi voinut edes kuvitella olevani lähdössä Puolaan. Ai miksi vai? Suoraa sanoen en edes tiennyt koko lajin olemassaolosta. Keväällä juoksin mun ensimmäiset kisat ikinä Pyryn kanssa ja siitä se lähti. Ollaan aika noobeja lajissa, mutta opitaan koko ajan ja koko laji on vasta alkanut aukeamaan mulle silleen kokonaan.
Puolan kisoihin mulla ei oikeestaan ole mitään tulostavoitteita, koska en tiedä yhtään kisojen tasosta. Tavoite on saavutettu jo sillä, että olen siellä ja olisihan se kivaa päästä maaliinkin.
Canicrossissa musta parasta on koiran kanssa yhteistyön tekeminen ja nopeus. Ehkä jossain vaiheessa elämää hankin omankin vetokoiran.
Koirajuoksun pariin löysin, kun yksi mun joukkuekaverini oli käynyt juoksemassa muutamissa kisoissa. Pyryn omistaja oli käyny hiihtämässä muutamat koirahiihtokisat niin kysyin saisiko Pyryn kanssa lähteä ihan huvin vuoksi juoksemaa yhdet kisat ihan urheilun kannalta. Tavoitteena oli, että jos hävitää alle 4 minuuttia saksanseisojalle mennää mäkkii ja pyryki saa yhe juusto. Ei taidettu mennä, mut ei me hävitty kun alle minuutti loppujen lopuksi. Mut hauskaa oli, koska oon aina tykänny juosta ja koiran kansss se on näköjään vielä hauskempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti